perjantai 29. heinäkuuta 2011

Kesä 2011



Kulunut kesä on mennyt tosi nopeasti. Kesälomat alkoivat kaikilla 4.6 ja silloin vietettiin kevätjuhlia ja juhlittiin valmistuneita. Itselläni oli silloin myös juhlat. Musta tuli siis ylioppilas papereilla joita osasin odottaa (paitsi psykologia, jonka tulos oli pettymys). Tässä muutama kuva ylppäreistä:




Lomaa en itse ole ehtinyt pitää oikeastaan yhtään, eikä siihen oikeastaan olisi ollut mahdollisuutta. Huhtikuun alusta aloitin työt entisen luokanvalvojani luona ja harjoittelin au pairina oloa. Viikonloppuisin olin kotona ja tarvittaessa tietyt päivät heillä töissä. Ainoat "lomapäiväni" pidin toukokuun puolessa välissä kun lähdimme tätini, serkkuni ja pikkusiskoni kanssa äkkilähdöllä Turkkiin lomalle. Ylppärijuhlaviikko oli mulla onneksi myös vapaa, jolloin valmistauduin juhlia varten.
6.6 sitten aloitin kesätyöt Sammatin Salessa ja siellä olen sitten koko kesän tienannut ensi vuotta varten. Tulevana sunnuntaina on viimeinen työvuoro, jonka jälkeen mulla on peräti kaksi päivää vapaata ja sitten alkaakin työt Norjassa. Työn täyteinen vuosi tulossa!

Kesää en ole viettänyt ainoastaan töitä tehden. Teatteri on ollut lähellä sydäntäni jo pitkään ja tänä vuonna Vaahterateatteri esitti Sammatin Sampomäellä näytelmän Louhi. Nimestäkin jo näkee, että näytelmän pohjana oli Kalevala. Mutta tällä kertaa näkökulma ei ollut Kalevalan, vaan Pohjolan ja naisten. Aloimme työstää Louhea jo vuoden alusta ja lopulta raskas työmme huipentui esityksiin heinäkuussa. Koko kesän me harjoittelimme, satoi tai paistoi. Itse esitin Louhen toista tytärtä Talvikkia, joka jää siskonsa varjoon. Lopulta hänet ryöstetään ja muutetaan lokiksi. Saimme paljon positiivista palautetta ja mukavasti ihmisiä kävi myös katsomassa. KIITOS, koko Louhen työryhmälle, katsojille ja tukijoille. Mahtava teatterikesä takana.


Kyllä sitä muutakin on ehtinyt tekemään. Päiväreissut Tallinnaan ja Turkuun Katjan kanssa. Viime lauantaina vietin läksiäisiä tyttöporukalla meidän mökillä. Oikeesti, mä en oo tehny mitään koko kesänä!! :DD  Pikkasen harmittaa, kun oon ollu niin kiireinen etten kavereita oo ehtiny kauheasti näkemään. Aina tulin myöhään kotona ja seuraavana päivänä oli taas jotain, ettei yömyöhään jaksanut minnekään lähteä. Mutta nyt sitä on myöhäistä katua tai korjata. (:
Ensi kesää odotellessa..

 


"Vielä on kesää jäljellä?"


torstai 28. heinäkuuta 2011

7 päivää lähtöön!!

Miten joku osaakin aloittaa blogin kirjoittamisen tai keksiä aiheen mistä kirjoittaa? Ennen ajattelin, ettei musta koskaan tule blogin kirjoittajaa, koska mulla ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa eikä innostusta aloittaa. Myöskään en toisten ihmisten blogeja (muutamaa harvaa lukuun ottamatta) ole jaksanut lukea vaikka mielenkiintoisia olisivatkin.
Mutta nyt asiaan tehdään muutos ja ensimmäinen merkintäni näkee päivän valonsa. (:


Kuten otsikostakin näkee, enää on 7 päivää jäljellä lähtöön. Olen siis lähdössä Norjaan, jossa aion viettää välivuoteni. Ajatus välivuodesta syntyi jo heti lukion alussa. Kolme raskasta vuotta tuli ja meni eikä sinä aikana eteeni avautunut muita polkuja, joita olisi voinut lähteä kulkemaan. Tällä hetkellä ajatuskin siitä, että olisin keväällä kirjoitusten jälkeen lukenut pääsy kokeisiin ja olisin kohta lähdössä taas opiskelemaan saa itselläni kylmät väreet aikaiseksi.

Nyt teitä tietysti kiinnostaa, mitäs mä Norjassa? Olen siis lähdössä au pairiksi oikein ihanaan norjalais-suomalaiseen perheeseen. Au pair on siis henkilö, joka asuu ulkomailla ja työkseen hoitaa perheen lapsia ja tekee muita kotitöitä. Ajatus au pairiksi lähtemisestä syntyi sen jälkeen kun monestakin syystä lähteminen vaihto-oppilaaksi ei onnistunutkaan lukion ensimmäisen vuoden jälkeen. Oma äitini oli minun ikäisenä au pairina Saksassa ja innostus syntyi myös hänen kokemuksistaan. Tietysti toinen vaihtoehto välivuodeksi olisi ollut jäädä kotipaikkakunnalle ja etsiä töitä. Töitähän au pairkin tekee, mutta plussana tulee aivan uusi maa, kulttuuri, kieli, ihmiset ym. mitä ei vielä ennen lähtöä tiedäkkään.
Tämän vuoden alussa tein profiilin Aupair World-sivustolle, jota eräs ystäväni oli suositellut. Tätä kautta lähdin etsimään perheitä eri maista ja muutamalle lähetin viestin, että olisin kiinnostunut heidän perheestään ja kerroin itsestäni lisää. Perhe, jonka luokse olen nyt sitten muuttamassa löytyi viimeisten joukossa ja aivan sattumalta. Kiinnostuin heistä heti ja toivoin hartaasti, että he ottaisivat yhteyttä lähetettyäni heille ensin viestiä. Muutama päivä meni ja sain perheen äidiltä sähköpostia, jossa hän kertoi, että he ovat myös kiinnostuneita minusta. Innostukseni kasvoi ja tiivis yhteydenpito perheen äidin kanssa ei oikein sopinut yhteen ylioppilaskirjoituksiin lukiessa. Päiviä, viikkoja ja kuukausia kului. Pidimme yhteyttä ensin sähköpostin kautta ja lopulta lisäsimme perheen äidin kanssa toisemme kavereiksi facebookiin ja juttelimme muutaman kerran skypessä. Ajatus siitä, etten ollut ainoa tyttö, joka havitteli juuri heille aupairiksi, sai minut välillä pohtimaan pahinta. Lopulta tieto siitä, että minut oli valittu tuli aivan yllätyksenä. Olin samaan aikaan hyvin iloinen ja helpottunut, mutta muutaman kerran tuli myös mietittyä, että mihinkäs sitä itsensä on taas pistänyt.
Nyt viikkoa ennen lähtöä, olen erittäin iloinen siitä miten mukavasti kaikki asiat ovat menneet enkä kadu mitään. Erittäin luottavaisin mielin olen myös lähdössä, sillä olen nähnyt perheen kasvotusten jo kaksi kertaa. Innolla odotan jo ensi keskiviikkoa!

Tässä pientä maistiaista näin alkuun. Te pääsette mukaan matkalleni lukemalla kuulumisia ja kokemuksia tämän blogin kautta. Näin se tulee paljon helpommaksi sekä itselleni että teille. En viitsi heti romaania kirjoittaa, joten seuraavassa päivityksessä kerron jotain lisää.
Katsotaan, mitä tästä tulee! :D