tiistai 30. elokuuta 2011

Tunnustus

Kiitos ihanainen serkkuni tunnustuksesta! :)

Tunnustuksen saaneen kuuluu:


- Kiittää ihmistä, jolta sai tunnustuksen
- Tehdä tunnustukseen liittyen postaus
- Vastata alla oleviin kysymyksiin
- Jakaa tunnus eteenpäin 10 ihanalle blogille ja tiedottaa heitä asiasta.


Suosikkiväri?
Hmm, voi kun osaisin yhden sanoa. Tykkään valkoisesta, liilasta, harmaasta, sinisestä, mustasta jne.

Suosikkieläin?
Kissa

Suosikkinumero?
13
 
Suosikkijuoma (alkoholiton)?
Novelle Plus Sinkki + E, jota ei norjasta ainakaan tietääkseni löydy :(
 
Facebook vai twitter?
Facebook

Intohimosi?
Musiikki
 
Saada vai antaa lahja?
No riippuu keneltä saa tai kenelle antaa, mutta mieluummin saaminen! :)

Suosikkikuvio?
Kaikenlaiset köynökset, esim kasveista.
 
Suosikkiviikonpäivä?
Taitaa se tuonne loppupuolelle viikkoa mennä eli lauantai tai sunnuntai
 
Suosikkikukka?
Ruusuista tykkään.

Tunnustuksen saavat:
Ida, Mira, Riikka, Lahden kokit & Anna 
Olis enemmän, mut jotkut on tehny jo! :)

perjantai 26. elokuuta 2011

Matkakuume


Serkkuni Katja etsi seuraa etelänmatkaa varten. Minä
sitten sanoin, että voin kysyä perheeltä lupaa lähtemiseen ja jos saan luvan niin lähden. Perheelle se kävi oikein hyvin kun ilmoitin siitä ajoissa. KIITÄN! Alettiin sitten katsoa sopivia ja lämpimiä matkakohteita. Ensin katsottiin suomalaisilta sivuilta ja lopulta päädyttiin norjalaisia sivustoja katsomaan. Päädyimme sitten vaihtoehtoon, että lähdemme täältä Norjasta. Katja oli muutenkin tulossa täällä käymään, joten lähteminen täältä sopi molemmille mainiosti.
Matkakohteina katsoimme mm. Kreikkaa ja Kanariansaaria. Katja kuitenkin löysi Egyptin ja ehdotti sinne lähtemistä. Molemmat sitten innostuttiin siitä ja tänään sain aikaiseksi varattua meille matkan.



Matkakohde: Egypti Hurghada
Matka-aika: 20-27.10.2011
Nyt vain odottamaan ja suunnittelemaan lisää! Tajusin tässä myös ettei mulla kauheasti kesävaatteita ole mukana. No käsken Katjan tuoda omiaan tarpeeksi paljon, että voin lainata tai sitten lähden itse shoppailemaan! :D

Vinkkejä lomailuun, omia kokemuksia tai muuta tietoa Egyptistä voi kertoa! :)

torstai 25. elokuuta 2011

Viikko, kun koulu ja päikkypäikky alkoi!



  Heipsan!
Tää viikko menossa ja mukavaa tahtia eteenpäin ja huomenna on jo perjantai! Aika kuluu niin nopeasti ja kohta oon ollut täällä jo kuukauden päivät. ;o
Maanantaina meidän Ottoman aloitti koulutien. Täällä mennään siis jo vuotta aikaisemmin kouluun kuin Suomessa. Hullua kieltämättä! Kati ja Jørn saattoivat Oton kouluun ja Otto sai isona poikana kävellä yksin kotiin. Koululle on siis n. 300m. Tyttöjen kanssa maanantaina tehtiin pienimuotoinen retki luonnossa ja katsomassa lampaita. Ja niinhän siinä kävi, että kun tytöt eivät sitten suostuneetkaan ajaa omilla pyörillänsä niin minä sitten työnsin isoja rattaita melkein puolitoista tuntia ja matkalla oli sekä ylämäkiä että alamäkiä. No hyötyliikuntaa se vain on! ;) Oli oikein hauska viettää aikaa tyttöjen kanssa!

Tiistaina oli sitten Oton toinen koulupäivä ja tytöt aloittivat päiväkodin. Kati oli ollut yön töissä, joten minä ja Jørn mentiin tyttöjen kanssa ensimmäiseksi päiväksi tutustumaan. Tyttöjen päiväkodille on meiltä kotoa n. kilometri, joten me sitten menimme kävellen ja tytöt pyörillään koska olin niin nätti
sää. Jørn oli unohtanu tyttöjen paperit kotiin, joten hänen piti lähteä hakemaan niitä melkein heti päiväkodille saavuttuamme. Tytöt saivat aluksi päiväkotitäti Siwin kanssa maalata sisällä enkä minä tietenkään saanut lähteä siitä mihinkään. Sitten päädyimme tyttöjen kanssa ulos ja Emeline juoksi heti leikkimään muiden lasten kanssa. Ilona ei suostunut mihinkään ilman mua. Hän piti mua koko ajan kädestä enkä mä saanut liikkua vierestä mihinkään. Lopulta Ilonakin uskaltautui yksin keinuille ja minä sain jäädä taka-alalle
katselemaan. Tytöt tapasivat ennen lounasta samassa ryhmässä olevia lapsia. Itse muistan, että ryhmään kuului mm. Maryann, Oskar x2, Mari, Allen, Sindre, William ja monia muita. Lounaan jälkeen me sitten lähdimme jo kotiin ja tytöillä oli oikein hauskaa tutustumispäivä! :) Kuin myös minulla!

Eilen ja tänään mulla oli aamut vapaat ja olin sitten töissä kun lapset tulivat kotiin. Kiva ku nyt on saanu pikkasen aikatauluja elämään. Nyt kun saadaan vielä Katin kanssa vielä enemmän sumplittua yhdessä aikatauluja ja muita hommia, niin elämästä tulee mukavampaa kaikille tasapuolisesti jos näin mukavasti sen sanon. :D
Huomenna saapuu viikonlopuksi kyläilemään Jørnin poika ja lasten isoveli Sindre. Meikäläinen viettää siis lauantaina vapaapäivää eli mitäs sitä keksis?! Voisin tietysti poiketa keskustassa ja vaikka pyöräillä tai käydä ainakin lenkillä. Oon nyt siis alkanu käymään pyörälenkillä iltasin ja kävely/juoksulenkillä joskus. Pyöräily on jotenkin paljon mukavampaa tuolla meren äärellä!

Odotan tässä jo innolla, että eräs suomalainen au pair saapuu Stavangeriin ensi kuun alusta! Mä kun istuskelen aina kotosalla, kun en uskalla/viitsi yksin minnekkään lähteä. No katsotaan mitä tässä keksitään ajan kuluessa! :)

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Kulunut viikko!

Onpas aika kulunut taas nopeasti. Vasta sitä oltiin alkuviikossa ja nyt on jo sunnuntai! Alkuviikko meni Otso-kissaa surressa ja keskiviikkona haettiin noi kaks pientä palleroa tänne.

Torstaina mulla oli vapaapäivä ja olin ajatellu nukkua pitkään, kunnes Otto tuli vähä puol 10 jälkeen avaamaan mun oven! Tämän jälkeen en sit tietenkään saanu enää nukuttua!  Mun huone sijaitsee siis keskikerroksessa, jossa on myös olohuone, keittiö, ulko-ovi, parveke, mun vessa, pesutupa ja vähän muuta! Päivä oli aurinkoinen ja ihanan helteinen ( n. +23 astetta). Mutta lämpö tuntui ihanalta pienessä tuulessa, ja auringossa oli oikeasti kuuma jos ei tuullut. Koko aamupäivän tapoin aikaa kotosalla ja nautin päivästä.
Illaksi lähdin sitten tapaamaan erästä saksalaista au pairia Nadjaa leffan kera. Lähdin puoli kuuden aikaan kotoa bussilla kohti keskustaa! Onneksi Kati oli näyttänyt mulle missä mun pitää jäädä pois, mutta silti jännitin bussimatkaa kauheasti. Jännittäminen on niin mua, vaikka tiedän et kaikki menee hyvin. Nadja odotteli mua onneks jo siellä missä jäin bussista pois. Nadja oli kertonut, että meitä on tulossa vähän isompi joukko katsomaan leffaa, joten menimme ostamaan ja varaamaan meille lippuja, koska niitä ei ollut kuin muutama jäljellä enää! Me sitten ostettiin 3 lippua ja 6 varattiin! Jäätiin sitten odottamaan elokuvateatterin erästä au pairia nimeltä Laura, joka on mua vuoden nuorempi ja saksasta, kuten Nadjakin. Ennen Lauran saapumista juteltiin siinä joku 15min, tai no Nadja puhui ja mä kuuntelin ja nyökkäilin ja vastailin lyhyesti. Lauran saavuttua, tytöt näytti mulle enemmän Stavangerin keskustaa mm. eräs katu "Kenkäkauppa! Kenkäkauppa! Kolmas kenkäkauppa! Ja tuollakin on vielä kaks!" Myös baarien ja clubien sijainnit tuli tsekattua!
Elokuva, jota menimme katsomaan oli saksalainen ja norjaksi käännettynä nimi oli: Vincent vil ha(v). Puhe oli siis saksaksi ja tekstitys norjaksi! :D Voitte siis vaa kuvitella mut kattomassa leffaa, josta en ainakaan tekstityksen perusteella ymmärtäny puoliakaan. Mutta kyllä sieltä tarttui mukaan sanoja ja se oli hyvää harjotusta ja oikeesti, se leffa ei ollu yhtään hullumpi! Ja se sali missä elokuvaa katottiin oli PIENI, oisko siinä 5 riiviä ollu ja riville mahtu 7 tuolia!
Mä pääsin sitten 23.10 bussilla lähdettyä kotiin päin ja Kati ihanainen oli tehny mulla pientä iltapalaa valmiiksi. Ulkona syöminen on täällä norjassa siis aika kallista, joten ei viittitty käydä missään syömässä ja kotiin tullessa nälkä oli kova.

Perjantaina Jørn saapui kotiin. Lapset olivat tietysti innoissaan, että isä oli kotona ja he viettivät suurimman osan päivästä isän seurassa. Me käytiin Katin kanssa shoppailemassa ja ostettiin vauvoille mm. kaulapannat ja valjaat, mut ne on vielä niin pieniä, että ne on kissoille liian isot. Nopeasti ne kyllä kasvaa ja oppii. Ne on täysin sisäsiistejä, käyvät tarpeensa tekemässä kissanhiekkaan. Ne on tottunu lapsiin hyvin vaikka lapset ei kovin varoen vielä osaa niitä käsitellä. Maija kävi mm. eilen saunan puolella ja tykkäsi olostaan lämpimässä. Synne on oikein sirkuskissa! Pomppii missä sattuu ja siinä syy miksi se on mm. tippunut rappusia alas, juossut lasiovea päin ja satuttanut päänsä moneen otteeseen. Niistä on kyllä älyttömästi seuraa toisilleen ja ne on niiiiiiin suloisia.  Perjantaina kävin myös pienellä lenkillä ja ihmettelin sitä, miten mukavalta pieni hölkkäreissu tuntuu. Ite en siis oo tykänny juosta/lenkkeillä/hölkkäillä kovin paljon muutamaan vuoteen.

Eilen käytiin Katin, Oton, Emelinen ja Ilonan kanssa Suomiseuran Lauantaikahveilla. Siellä tapasimme suomalaisia, jotka ovat muuttaneet norjaan ja asuvat tällä alueella. Suomiseura järjestää myös joskus muitakin tapahtumia, johon voi osallistua.
Teinpä sitten eilen myös 1h20min lenkin! Ehkä tätä mun lenkki-innostusta on lisänny nää maisemat ja, että pääsee hetkeks aikaa ulos ja ajatella asioita tai olla ajattelematta.

Tänään oli myös oikein mukava päivä. Käytiin kalastelemassa pieniä rapuja
Lundsvågen Naturskolessa ja leivoinpa Miran reseptillä Daim-muffinsseja kun eräs norjalais-suomalainenperhe tuli meille kylään! Tänään myös satoi, joten lenkillekkään en päässyt!

 Katsotaan mitä lapsien viimeinen lomaviikko tuo tullessaan!
Pahoittelen hiukan sekavaa ja tylsää tekstiä! :D

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Matka Årdaliin

  
Aamulla lähdimme 9 jälkeen kohti Årdalia, jonne Katin työkaveri oli meidät kutsunut katsomaan pieniä kissanpentuja. Ensin me ajoimme lauttaan, joka kuljetti meidät kaupunkiin nimeltä Tau. Lauttamatka kesti n. 45min ja matkalla näimme paljon merta ja ihania maisemia.
Tausta lähdimme ajamaan kohti Årdalia. Maisemat oli mitä kauneimpia ja kapeaa asfalttitietä ajoimme aika pitkän matkan.
 








Perille pääsimme vaikka ensin ei oikee taloa melkein löytyny. Työkaveri odotteli jo meitä ja heti astuttuamme autosta ulos, haisi ulkona ihana lannan haju! Maalaisidylliä parhaimmillaan. Sisälle päästyämme törmäsimme viiteen AIVAN JÄRKYTTÄVÄN SULOISEEN kissanpentuun. Ne olivat niin syötävän suloisia, ettei niille voinut kuin sydän lämmetä.

Kissat tietysti pelkäsivät meitä aluksi, mutta pienen lämmittelyn jälkeen ne alkoivat leikkimään lasten kanssa. Olimme askarrelleet kissoille edellisenä päivänä omat lelut, jotka eivät kauheasti tehneet kauppaansa. Lapsille piti hiukan sanoa siitä, miten kissojen kanssa käyttäydytään, vaikka eihän pienille lapsille neuvojen kuunteleminen ole helppoa kun keskittyminen meni vain pieniin kissoihin. Lapset olivat innoissaan pienistä kissoista ja halusivat mielellään ottaa pienen kissan meille kotiin. Jokainen tietysti olisi halunnut ottaa oman kissan, mutta eihän sellaista voinut toteuttaa. Kissoja oli muutenkin enää vain kaksi vapaana, kaksi tyttökissaa. Itse ihastuin heti kissaan joka oli väriltään vaalea ja päällä oranssihtavia laikkuja, häntä täysin oranssi ja kuonon kohdalla kauneuspilkkuna oranssi laikku. Tämä pieni karvapallero oli vapaana ja samoin eräs kermanvärinen yksilö. Kati lopulta päätti, että heille otetaan yksi kissa ja jos haluan, voin itsellenikin ottaa oman! Ja arvatkaan vain oliko meikäläinen
myyty!


Näin siis mukaamme lähti kaksi pientä kissanpentua, jotka matkustivat kotiin mukanamme. Alkumatka ei ollut luksusta kun kissat olisivat halunneet liikkua ympäri autoa, mutta lautalla ollessamme pysähdyksissä, ne saivat tutkia auton läpi. Auto ei ollut kovin kiinnostava paikka, joten loppumatkan kotiin asti ne nukkuivat sievästi. Lapsilta kysyttiin kissoille nimiä. Olimme miettineet, että kermanvärinen saisi itselleen suomalaisen nimen ja minun norjalaisen. Nimiä mietittiin kauan! Otto keksi lopulta, että heidän kissansa nimeksi tulisi Maija, Maija Maitoparta! Minulle ehdoteltiin monia nimiä ja
päädyin jopa nettiin katsomaan norjalaisia tyttöjen nimiä. Lopulta päätin, että minun kissastani tulee Synne.

Kävimme tietysti hakemassa kissoille ruokaa ja kissan hiekkaa. Koko päivän ne kotosalla nukkuivat sohvan alla ja tyttöjen ollessa ulkona Katin kanssa, saivat ne tilaisuuden katsella lisää ympärilleen. Synne löysi heti oikean paikkansa, mun huoneesta ja sängyltä. Aivan täysin siis mun kissa. Maija on hieman virkumpi ja vilkkaampi kuin Synne, ainakin näin alkuun. Synne tykkää enemmän nukkua rauhallisesti ja hereillä ollessaan se tykkää leikkiä.
Katsotaan miten tämä yhteiselo alkaa sujua! Se on varma, että Synne lähtee mun mukana sitten Suomeen kun täältä pois lähden. Joutuu jättämään siskonsa tänne! Aika hurjaa ottaa oma kissa, kun edellinen on nukkunut pois muutamaa päivää aikaisemmin! Otso oli kuitenkin vanha kissa jo ja erittäin tärkeä kissa! Saa hän nyt levätä rauhassa! <3

Juuri katselin kun Synne löysi peilikuvansa ja vaani sitä! Oikein suloinen tapaus! (: <3





maanantai 8. elokuuta 2011

R.I.P Otso 8.8.2011

Otso, oikealta nimeltää Otto, oli alun alkaen kummisetäni tyttöystävän kissa, joka asusteli mummolassa jo silloin kun itse olin aivan pieni. Otso oli tallikissa, joka nautti elämästään hevosten kanssa ja vietti oikeita kissanpäiviä pyydystellen hiiriä ja muuta pientä purtavaa.
Mummoni oli muuttamassa aivan lähistölle toiseen taloon ja tarkoitus oli käyttää kissa silloin piikillä. Äitini kuitenkin jalomielisenä päätti ottaa Otson meille, itse taisin olla ala-asteen alimmilla luokilla. Kissan nimeksi vaihdettiin Otso, koska oma pikkuveljeni oli nimeltään Otto. Siitä tuli meidän ensimmäinen lemmikkieläin!
Otsosta tuli meille perheenjäsen, vaikka välillä se saikin vanhemmiltani karvat pystyyn olemassaolollaan. Se oli aina vastassa kun tulin koulusta, se iloitsi siitä ettei sen tarvinnut olla kotona yksin, sille ongittiin aina mökiltä kalaa ja se nukkui vieressä vaikka se ei olisi saanut. Otso oli oikea kesäkissa parhaimmillaan! Sen pehmeää mustaa turkkia oli mukava silittää ja haistella sen tuoksua. Se oli ihana rutistaa halaukseen ja tuntea kuinka sen pieni sydän hakkasi jännityksestä. Se oli kiva ottaa syliin ja antaa sen pienten tassujen kynsien upota vaatteiden läpi ihoon (joskin välillä se ei ollut niin mukavaa kun kynnet menivät liian syvälle).
Ajan kuluessa Otso laihtui, tietenkin vanhuuttaan ja turkistakin alkoi lähteä kiilto. Sen selässä tuntui jo selkäranka ja sen jalat alkoivat mennä huonompaan suuntaan. Otso aloitti myös alituisen naukumisen. Jos itse olit toisessa huoneessa, se naukui, jotta ei olisi yksin. Se naukui välillä turhistakin asioista, mutta siitä tiesi, että se oli hengissä. Otso kuitenkin eli täyttä kissan elämäänsä monistakin vastoinkäymisistä huolimatta.
Ennen mun lähtöä Norjaan, löysimme pikkusiskoni kanssa Otson pihamme puusta erittäin korkealta. Luultavasti kesämökkiläisten koira oli pelästyttänyt sen ja se oli kiivennyt puuhun. Me yritimme saada kissan alas pitkän laudan avulla, mutta yritykseksi se jäi ja kissa putosi puusta erittäin kivuliaan näköisesti alas. Otsolta tuli verta nenästä ja se satutti vasemman takajalkansa. Se toipui siitä kuitenkin hyvin, vaikka se taisikin olla sen yhdeksäs elämä.
Nyt siitä on 5 päivää ku lähdin kotoa ja Otson kunto oli mennyt huonompaan suuntaan ja eilen sen koko peräpää näytti halvaantuneelta ja vanhempani päättivät, että seuraavana päivänä se viedään piikille. Parempi antaa sen mennä kuin, että se olisi kärsinyt vielä enemmän.
Otso on nyt kissojen taivaassa ja sen on hyvä olla siellä, vaikka meillä täällä onkin kauhea ikävä sitä. Itse tiesin, että tämä päivä koittaa joskus, mutta en voinut kuvitella, että se voisi olla näin pian. Sitkeä kissa se oli, kun 19vuotta täällä oli, ihmisen iässä melkein 100-vuotias!

Rakas kissani, lepää rauhassa! Ikävää ei pysty millään poistamaan!
Me rakastetaan sua aina! <3