torstai 17. marraskuuta 2011

Lähtöpäivä lähestyyyyy!!

Norjassa on kylmä!

Hyrrr, täällä on alkanut olemaan pientä yöpakkasta ja aamuisin on tosi kylmä ja samoin illalla jos ulkona liikkuu. Ja mullahan ei siis ole talvitakkia, enkä kyllä sellasella täällä enää mitään tekisi. Mulla on siis enää 5 päivää jäljellä Norjassa ja meikäläinen lähtee täältä ilman minkäälaisia talvivarusteita. Reinot jalassa, farkut, paksu villatakki, pitkähihainen, toppi ja tuulitakki päällä. Talvitakkeja mulla onneksi on kaksikin kotona, mutta minkäänlaisia talvikenkiä ei. ELI mä pääsen heti Suomeen tultuani metsästämään talvikenkiä, ou nou. Tuo siksi, että en shoppailusta kauheasti tykkää. Ainoastaan silloin, jos tulee inspiraatio ja saan mennä YKSIN.

Mutta muuten Norjassa on kyllä oikein syksyinen tunnelma, kun lehtiä on joka puolella. Aurinko kyllä paistaa aika ihanasti melkein joka päivä ja ruoho on vielä kesäisen vihreää.
Kieltämättä katsoin yksi päivä kauhistuneena, kun Norjalaiset koululaiset juoksivat liikkatunnilla Hundvågissa ja melkein jokaisella t-paita tai toppi päällä! HYRRRR!

Tällä hetkellä Kati on Kööpenhamiinassa ystävättärensä kanssa pienellä shoppailureissulla ja tulee sunnuntaina takaisin. Me ollaan siis Jørnin ja lasten kanssa kotosalla ja toivottavasti saadaan koti pidettyä pystyssä. No ei, kyllä tää hyvin menee.
Sitten kun Kati tulee sunnuntaina Köpiksestä, niin mulla onkin enää 2 kokonaista päivää jäljellä, joista luultavasti tiistai on vapaapäivä! Silloin saan sitten pakattua kaiken matkalaukkuun, siivottua huoneen, käytyä viimeisessä Zumbassa ja ehkä nauttia vielä kävelylenkin verran Norjan luonnosta.

Kissakin saatiin jo lähtökuntoon viikko sitten. Haettiin eläinlääkäristä sille matolääkitys. Synne sai puolikkaan pillerin silloin ja toisen puolikkaan annan kun pääsen Suomeen. Eli Synne tarvitsi lentääkseen lentokoneessa lemmikkieläinpassin, sirun, matolääkityksen ja raivotautirokotuksen. Saa nähdä meneekö tuo sen kantokoppa läpi lentokentällä. Jos ei, niin pitää sitten lentokentältä ostaa sellainen joka sopii.

Kyllä mä taidan aika paljon tavaraa jättää tänne, ettei matkalaukku ihan hirveesti paina. Mulla on nimittäin 4 kengät ja luistimet, jotka pitäis saada mahtumaan sinne ja ne vie aika paljon tilaa ja varsinkin luistimet painaa aikas paljon. Vaatteet, joita en käytä menee UFF:lle, rikkinäiset sukat ja alushousut menee suoraan roskiin. Eli sori vaan ihmiset Suomessa, tuliaisia ei heru! :D

23.11 menee suunnilleen näin:

  • herätys about puol 5
  • Stavangerin lentokentällä viimeistään 5.20
  • 6.00 lento kohti Kööpenhamiinaa
  • Köpiksessä klo 7.15 ja lento Helsinkiä kohti klo 8.05
  • 10.45 Suomen aikaa Helsinki-Vantaalla ja Senni tulee hakemaan mut ja kissan
  • ajetaan suoraan Lohjalle ja käydään hakemassa avain ja mun yo-todistus jostain ja joltain
  • ajetaan Lohjan Lukiolle ja käydään ilmoittamassa mut kevään yo-kirjotuksiin (Sain siis hyvän idean, että meen korottamaan psykologiaa ja satuinpa netistä huomaamaan, että 23.11 on viimeinen ilmoittautumispäivä! HIENOA MIA!)
  • sitten ajetaankin meidän perheen uuteen kotiin, joka sijaitsee Lohjan keskustassa (Perheeni siis sai myytyä lapsuudenkotini sinä aikana kun olin poissa ja nyt he ovat menneet vuokralle kerrostaloon siihen asti, kun löytyy joku toinen paikka minne voisi sitten muuttaa pysyvästi.)
  •  


Kieltämättä mua hiukan jännittää tuo matkustaminen kissan kanssa! Saa nähdä selvitäänkö hengissä ja saako tuo kissa ihan kauheat traumat! :s

Ja pakko kai se on myöntää, että tulee nyt jo tippalinssiin kun tietää, että lähtöpäivä häämöttää. Ja mä kun muutenkin olen sellainen, että en tykkää hyvästeistä tai minkäänlaisista erotilanteista Nautin kyllä vielä täysillä jokaisesta lukuhetkestä lasten kanssa, jokaisesta ulkoilusta, siitä kun Ilona zumban jälkeen juoksi halaamaan ja halusi mukaan katsomaan barne-tv:tä, jokaisesta känkkäränkästä ja jopa siitä kun herään aamulla siihen, että lapset huutaa. Kaikki ne on niin omanlaisia persoonia ja jokaista rakastan tosi paljon sellaisina kuin ne on!
      Yhtena iltana lapset alkoi ruokapöydässä juttelemaan siitä, kuinka heistä jokainen aikoo lähteä au pairiksi kun ovat isoja. Ilona olikin joskus aikasemmin sanonut lähtevänsä Muumilaaksoon au pairiksi. Mutta nyt taidan siirtyä nukkumaan, että huomenna jaksaa nauttia viimeisestä perjantaista täällä! (: God natt!!
      
      Ilona sai haavan nenäänsä ja siihen laastarin
      

3 kommenttia:

  1. Kyllä ne kissat selviää kaiken maailman traumoista. Haisulikin selvisi automatkasta Vantaalta Ouluun ja vaikka panikoikin, niin kuulemma jo uus tutkittava kämppä (etenkin saunan lauteet) sai sen unohtamaan koko matkan vielä samana iltana. Ja Haippa on yks vauva. Älä siis huoli! :) Kiva, kun tuut niin pian takas. Ja mukava tietää, että yo-kirjotuksiin pitäis ilmottautua jo sillon. Mun piti korottaa bilsaa! Apua!:o Miten se täältä onnistuu?

    VastaaPoista
  2. Meri: Toivotaan, ettei se ota sitä kauheena järkytyksenä! :) Sillä kun on muutenkin niin herkkä vatsa..
    En tiiä miten Oulussa ne ilmoittautumiset on. Mä meen lukiolle yo-todistuksen kanssa ja ilmoittaudun, kai se käytäntö on Oulun jossain lukiossakin? Otappas niskasta itseäsi kiinni ja mene ilmoittamaan itsesi! Mul tuli yks päivä kauhea hinku lukea psykaa, toivotaan et se jatkuu kun tuun kotiin! ^^ JA MISSÄKÖHÄ MUN PSYKANKIRJAT ON?!

    VastaaPoista
  3. Suosittelen että ostaisit kovan kantokopan. Siksi pehmeä tai kassillinen kantokoppa ei kelpa. Kannata kysellä lentoasemalta tai tutki asian netistä, kun ennen lähdet kissan kaa lentomatkalle.

    VastaaPoista